Näytä vastaamattomat viestit | Näytä aktiiviset viestiketjut Tänään on 22 Huhti 2019 01:11



Vastaa viestiin  [ 1 viesti ] 
Vanhat sarjakuvaprojektit 
Kirjoittaja Viesti
Hukka
Hukka
Avatar

Liittynyt: 24 Joulu 2013 16:01
Viestit: 210
Paikkakunta: Joutseno
Viesti Vanhat sarjakuvaprojektit
Veikkaan, että vielä enemmän kuin ihmisillä on aktiivisia sarjakuvaprojekteja työn alla, suunnitelmissa niitä on ollut vielä enemmän tai sarjakuvia on jäänyt kesken. Tässä topicissa nimensä mukaisesti näistä :---D

Oma ensimmäinen sarjakuvaprojektini oli Legend of Jiro (aloitettu 2007, olin tuolloin 12 tai 13), äärimmäisen jäykkä, tylsä ja kaikin puolin huono sarjakuva. Inspiraationa toimi monin osin Villikoira Varjo, joka tuolloin oli ainoa lukemani koiraeläinnettisarjakuva. Vaikka tietoisesti yritin välttää Hopeanuolen ja Weedin juoniin sortumista, en pystynyt silloisella ajatusmaailmallani kuitenkaan välttämään yleisimpiä tropeita ja tyypillisiä juonenkuljetuksen kaavoja. Kliseissä ei sinällään ole pahaa, kunhan ne vain saadaan työskentelemään tehokkaasti juonelle. Itse vain en onnistunut siinä.

Tarina kertoi puolisusi Jirosta, joka elelee yksinään tämän äidin kuoltua. Jiro on jotakuinkin tottunut elämäänsä metsissä ja pärjää yksinään, mutta eräänä päivänä tämä näkee kaksi koiraa rähinöimässä. Herrasmiehenä Jiro pelastaa - tai ainakin yrittää pelastaa - alakynteen jääneen narttukoiran. Rähinän tuloksena "pahiskoiran" päähän putoaa kookas oksa ja tämä rojahtaa tajuttomana maahan. Jiro nappaa nartun mukaansa ja hoitaa tämän haavoja. Myöhemmin koira kertoo olevansa Jiron isän laumasta. Isä on kidutettavana Susisolassa ja pojan on pelastettava sekä isä että tämän lauma. Jiron ja toisen koiran, Yokon, mukaan liittyy matkan varrella kasa muitakin koiria Hopeanuoli-meiningillä.

Muistan kasanneeni juonen aika nopeasti ja päädyinkin iän ja ymmärryksen kasvaessa lopulta siihen, että muutin juonta jatkuvasti. Lopulta homma taisi mennä niin, että Jiron isä oli kuollut jo aikoja sitten ja koko puhe Susisolasta oli vain keino saada Jiro ansaan. Älkää kysykö miksi kukaan näkisi näin paljon vaivaa yhden pojan tappamiseen - en tiedä itsekään. Kyllästyin sarjakuvan tekemiseen 13 sivun jälkeen ja kesti muistaakseni vuosi tai kaksi, ennen kuin pääsin tuonne. Sivujen tyyli vaihteli dramaattisesti ja oli paikoin ala-arvoinen jopa "huonoihin" sarjakuviin verratessa.

Spoiler:
Kuten huomata saattaa, minulla ei ollut mitään hajua ruudutuksesta, tekstin värien valitsemisesta tai mitään muustakaan. Tuohon aikaan hain omaa tyyliäni oikein urakalla ja niin tyyli kuin ohjelmatkin vaihtuivat aika dramaattisesti aina välillä. Siirryin kokonaan traditionaalisesta pikkuhiljaa kokonaan digitaaliseen. Ironisesti ne sivut, jotka tein melkein kokonaan paintilla näyttävät oikeasti paremmilta :----D + huomatkaa miten sneakysti vaihdan hahmojen väritystä kesken sarjakuvan.

Kuva

Sivu 10
Kuva

Sivu 12
Kuva

(Qill ja Siria OTP ajattelen näitä kahta "pahista" edelleen tosi usein, vaikka hyllytin sarjakuvan ja hahmot sen mukana jo vuosia sitten!!)

Legend of Jiron jälkeen pysyttelin omista sarjakuvista erossa melko pitkään - ja ihan syystä. Piirtelin silloin tällöin omaan elämääni liittyviä sarjakuvastrippejä, mutta niistä kuvastuu niin selkeä lapsen huumori (tai sen puute), etten edes kehtaa esille laittaa :'D

Joskus 2010 innostus omasta sarjakuvasta kohosi taas ja ajattelin toteuttaa Jiroa teemoiltaan paljon synkemmän sarjakuvan, Puolisielun. Puolisielun historia on siinä mielessä jännä, että sen oli alunperin tarkoitus olla Youtube-sarja (joskus 2008 tai 2009, ehkä) ja suunnittelin siihen tunnariakin. Koneelta itse asiassa löytyy edelleen pari-kolme animaatiopätkää, jotka oli tarkoitettu alkutunnariin. Kopioin tähän suoraan esittelyn, jonka joskus 2011 rustasin:

Puolet Sielustani - Puolisielu on vuoden 2010 loppupuolella aloittamani sarjakuvaprojekti, joka kertoo Kataja (Kataya englanninkielisessä versiossa)- nimisestä nartusta, jota vaivaavat erikoiset unet. Alfat tietävät millaisista unista on kyse: Näiden mukaan Kataja on Gishin, eräänlaisen jumalolennon, riivaama ja saadakseen parannuksen Katajan on lähdettävä laumasta välittömästi etsimään parannusta ennen kuin hän menettää tahtonsa. Nartun matkasta ei kuitenkaan tule sellainen kuin tämä odotti, ja ovatko alfatkaan oikeassa diagnoosin suhteen?

Työstin Puolisielua huomattavasti Jiroa enemmän. Käytännössä katsoen erityisesti päähenkilö Kataja ehti kypsyä päässä vuosia. Tein jopa useamman luonnoksen ensimmäisestä sivusta ja vanhin versio näyttää tältä:

Spoiler:
Kuva

Sarjakuvan ongelmaksi kuitenkin lopulta muodostui sen impromuotoisuus; selkeää, suunniteltua juonta ei ollut. Sarjakuvaa tehdessä muutenkin kyllästyin piirtämään eläimiä, joten kolmannen sivun jälkeen sarjakuvan teko tuntui hirvittävän nihkeältä. Tässä kaikki, mitä sain aikaan:

Spoiler:
Kuva
Kuva
Kuva

_________________
"Hatred will not bring healing to sadness" - 青き伯爵の城/Märchen

| Tumblr | deviantART | Blogi | Twitter |


15 Tammi 2014 19:13
Profiili WWW
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Vastaa viestiin   [ 1 viesti ] 

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi

Etsi tätä:
Hyppää:  
cron
Powered by phpBB © 2000, 2002, 2005, 2007 phpBB Group.
Designed by ST Software.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy